Totuuden hetki koitti jälleen kerran. Epäily painon putoamattomuudesta osoittautui vääräksi. Matkaa jatketaan taas kiloa kevyempänä ja suuren ihmetyksen vallassa: miten laihtuminen saattoikaan olla näin helppoa? Kokonaispudotus siis yhteensä jo 8,4 kiloa.

Lisäsin sivulaatikkoon punnitustulokset viikottain, siitä painon kehitystä on helppo seurata, mikäli lukijaa sattuu kiinnostamaan.

Lihakset ovat kipeänä eilisen kuntoiluinnostuksen jäljiltä. Tytön nukkuessa päiväunia otin itseäni niskasta kiinni ja aloin jumpata. Ohjelmassa oli allitreeni, vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja reisi-peppujumppa. Avokki epäili jo vierashuoneessa olevan käynnissä suuremman luokan sessiot, sen verran kova puuskutus sieltä kuulemma kuului. Kunto on päässyt rapistumaan, mutta pääasia kait, että kunnon rippeitä alkaa kohentaa. Selkä tuntuu eilisen jälkeen jo heti paljon paremmalta! Ihmeitä saa tuo liikkuminen aikaan.

Oli onni, että liikuin eilen. Äiti tuli käymään ja osti kahvipöytään käpykakkua. Minähän ajattelin, että olen jo siinä pisteessä, että osaan syödä kakkua sivistyneesti pienen palan. Ja mitä vielä! Mätin kakkua naamaani kuin viimeistä päivää siihen asti, että tuli paha olo. Jälkikäteen morkkistelin, vaikka kalorit eivät pahasti ylittyneetkään (itseasiassa liikunnat huomioiden kalorit eivät ylittyneet ollenkaan). Morkkistelin lähinnä siksi, että en osannut kieltää itseäni ottamasta lisää. Itsehillinnässä on näköjään vielä heikolla hetkellä parantamisen varaa.

Odotan alkavaa viikkoa innolla! Keskiviikkona hyppään bussiin ja lähden YYA-ystäväni luo vierailulle. Ihana nähdä rakasta ystävää taas pitkästä aikaa ja päästä latailemaan akkuja. Tietysti viini virtaa, mikä on laihtumisen kannalta huono juttu, paljon turhia kaloreita jne., mutta harvemminpa niitä turhia kaloreita pääsen nauttimaan noin hyvässä seurassa!