No niin. Mistä alkaisin?

Vuodenvaihteen tienoilla alkanut laihdutusinnostukseni tyssäsi kuin kanan lento muutaman viikon jälkeen. Omatoiminen pisteiden lasku ei ottanut sujuakseen ja muutaman herkuttelupäivän jälkeen syömisten merkkaileminen lopahti täysin.

Muutama viikko sitten päätimme yhdessä ystäväni kanssa liittyä Keventäjiin. Keventäjillä oli tarjous, 3 kuukautta puoleen hintaan ja päätimme kokeilla. Olemme molemmat samassa veneessä, ja jonkilainen YYA-sopimus tässä nyt on solmittu. Päivittäin teemme treffit mesessä ja kerromme päivän kuulumiset. Myös siskoni on innostunut pudottamaan ylimääräisiä kiloja. Tässäpä sitä kaipaamaani vertaistukea!

Kaloreiden laskeminen on tuntunut todella helpolta näin alkuun. Tuntuu, että syödä saa paljon enemmän, kuin aikanaan pisteitä laskiessa. Toisaalta päivittäinen kaloritavoitteeni on vähän vajaat 1800, eli kun järkiperäistää syömistään, saa syödä surutta vatsansa täyteen.

Sellaisia ahmimiskohtauksia olen -melkein kokonaan- onnistunut välttämään. Vaikka vapun tienoilla tulikin syötyä melko epäterveellisesti, on kaiken kaikkiaan alku sujunut hienosti. Vajaat kolme viikkoa takana ja vaaka viime maanantaina näytti -6,4 kiloa. Tällä viikolla olo on tuntunut turvonneelta ja maanantain punnitus pelottaa. Tuntuu, että paino ei ole laskenut, vaikka koko viikon olenkin syönyt oikein. Eilen kävin uimassakin ja toissapäivänä pyörälenkillä.

Eilen söin hyvää ruokaa ja ensimmäinen ajatus, mikä päässäni virisi oli: "lisää!!!". Sitten pysähdyin miettimään. Miksi ihmeessä minun pitäisi syödä itseni ähkyyn, niin, että tulee paha olo? Miksi en osaa tyytyä siihen määrään, jonka olen ottanut ja joka on riittävä viemään nälän? Jonkinlainen ahaa-elämys siinä syödessä tuli, sillä lisää en ottanut. Itsevarmuus tähän hommaan silti kasvoi rutkasti, vaikka kyse olikin noin pienestä asiasta. Ehkä vielä joskus opin syömään ilman pelkoa tunnesyöpöttelystä tai ahmimisesta. Baby steps.

Tänään oli kevään viimeinen koulupäivä, tentin muodossa. Toivon todella hartaasti, että tuo tentti menisi läpi. Lisäksi avokilla on tänään syntymäpäivä, kakun leivon ja aion sitä syödäkin! Kuohuviinipullo keittiössä odottaa korkkaamista. Tänään siis juhlitaan.

Kaiken kaikkiaan mieli on korkealla, johtuneeko sitten keväästä vai hyvin alkaneesta laihdutusprojektista, tiedä häntä. Vaikka painon alentuminen ei ulkonäössäni vielä paljoa näykään, on olo oman itsensä kanssa nyt jo paljon parempi.

Toistamiseen sitten lisää. :)