Viikko on vaihtumassa taas uuteen, joten ajattelin hieman ennen huomisen punnitustuloksien päivittämistä kirjoitella kuluneen viikon tapahtumista.

Syömiset ovat menneet useimpina päivinä ihan kivasti. Tiistaina olin shoppailemassa tytölle kesävaatteita ja eksyttiin sitten heselle syömään. Tilasin itselleni kanawrapin, mikä ei sinällään ollut paha. Tämä äiti oli kyllä niin avulias, että auttoi myös lastenaterian tuhoamisessa. Kaupan päälle tilasin vielä mariannepyörteen. Torstaina tein sen virheen, että pyysin miestä tuomaan kaupasta jotain hyvää kahville. Paketti domino chokoja upposi illalla suuhun ihan huomaamatta.

Viikon liikunnat ovat olleet pääasiassa hyötyliikuntaa: kolmena päivänä siivousta useampi tunti päivässä. Keskiviikkona kävin uimassa ja eilen sain viimein itseäni niskasta kiinni ja jumppailin kotosalla. Ihan kivasti se jumppaaminen onnistui tytönkin kanssa, en siis voi enää käyttää tekosyynä sitäkään. :D Innostuin vielä lähtemään tunnin sauvakävelylenkille. Ajattelin, ettei lihakset ehkä olisi niin kipeänä tänään treenaamisen jäljiltä, kun käy pienellä lenkillä päälle. Wishful thinking.

Lenkille lähtiessä sain aikaiseksi kamalan skitsokohtauksen miehelle ihan mitättömästä aiheesta. Lenkkaristani puuttui nauha! Ilmeisesti lenkkarit ovat lojuneet kenkähyllyssä niin pitkään tarpeettomina, että niistä saattoi anastaa nauhan sisäpelikenkiin ihan huomaamatta.

Eilen illalla sitten päätin suoda itselleni pienen herkutteluhetken. Liikuntakaloreita oli kertynyt lähes tuhat, joten päätin käyttää ne siideriin ja mozzarellapizzan puolikkaaseen. Sata grammaa estrellan kevyempiä sipsejäkin mutustin. Historiallinen tilanne sinänsä, että söin vain sen verran, mitä olin ajatellut. Sipsejä olisi kaapissa vieläkin, muttei oikein maistu. Olen parantunut! No joo, ehken ihan vielä, mutta... Oikeampaan suuntaan menossa ainakin.

Tässä aamun aikana ehdin ajatella jo, mitä positiivisia vaikutuksia minun elämäntaparemontillani on tyttäreni elämään. Ehkä tyttö oppii syömään terveellisesti, kun kotonakin tehdään niin. Haluan, että tästä muutoksesta tulee pysyvä, sillä en mielestäni näyttäisi tytölle kovinkaan hyvää esimerkkiä jojolaihduttamalla jatkuvasti. Näin kun ajattelee, saa lisää motivaatiota muutoksen tekemiseen.

Minulle on tärkeää opettaa tyttärelleni terveelliset ruokailutottumukset, sillä en halua hänen kokevan sitä, millaista on olla lihava lapsi. Kuulostaa kamalalta, mutta minkä totuudelle voi. Toki rakastaisin häntä myös pienenä pullukkana, mutta minä omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, että hänestä ei sellaista tulekaan. Vielä ei ole mitään pelkoa, tyttö on pitkä ja hoikka, mutta niin olin minäkin ihan pienenä. En voi luottaa siihen, että hänestä tulee samanlainen kuin isästään, joka saa syödä _mitä tahansa_ eikä silti liho. Toki isänsä on aina ollut liikunnallisempi kuin minä, joten sillä taitaa olla osuutensa asiaan.

Sinänsä tekopyhää kirjoittaa aiheesta, kun vain muutamaa kappaletta aikaisemmin kerroin meidän herkutelleen hesburgerissa kuluneella viikolla. Mutta mielestäni terveiden elämäntapojen opettamiseen kuuluu opettaa myös kohtuudella herkutteleminen.

Kun terveet ja liikunnalliset elämäntavat oppii pienestä pitäen, luulisi, ettei hänellä tulevaisuudessa tule olemaan samanlaista ongelmaa painon kanssa kuin minulla. Voin vain toivoa.