Jäi kuulumisten päivitys eilisestä punnituksesta väliin: sunnuntai-iltana nousi kuume ja siitä asti olen enemmänkin yrittänyt hoitaa itseäni ja sietää tätä tuskaista oloa kuin miettinyt laihdutusasioita. Jos ei viluta, niin hikoiluttaa niin maan prkeleesti. Aika perseestä tällainen sairastaminen. Toista päivää sairaslomalla ja huomenna pitäisi kyetä töihin. As if.

Asiaan. Edellinen viikko oli taas jokseenkin vaikea, söin välillä mitä sattui, enkä aina jaksanut kirjata syömisiäni ylös. Vaaka oli siitä huolimatta suotuisa ja näytti 200 grammaa pudotusta. 

Tämä viikko on alkanut hyvin, syömisten kannalta. Mikään ei oikein maistu, edes jäätelö, joten minun on pakko olla kipeä. Ei se silti estänyt minua eilen syömästä 2/3 paketillista jäätelöä, vaikka ei oikein maistunutkaan. ;) Mehua on tullut litkittyä niin paljon, että pissalla saa ravata koko ajan. Äiti pelotteli, että jos en juo tarpeeksi, saan vielä virtsatietulehduksen kaupan päälle. Ja sitähän en halua. Koettu kerran, se riittää.

Ärsyttävintä on, että  kuukautisten piti alkaa samaan syssyyn kaiken sairastelun kanssa. Tunnetusti kuparikierukka aiheuttaa erittäin runsaat kuukautiset. Eli, vuodan kuin hana ja hikoilen kuin sika. Olo on siis mitä mahtavin.

Tästä tuli nyt tällainen valivali-postaus, sillä kotoa ei myötätuntoa minua kohtaan ole pahemmin herunut. Yksinkertainen "voisinko kulta tuoda sinulle jotakin?" riittäisi. Paskanmarjat. Jostain sitä sympatiaa on pakko kerätä. :D

Katsellaan ensi viikolla uudestaan mitä tämä viikko saa aikaan painonpudotuksen kannalta. Silloin palaan astialle toivon mukaan positiivisemmissa tunnelmissa. Siihen asti, näkemiin.