"Ole armollinen" minä pyysin hiljaa, ennen kuin aamulla nousin vaa'alle. Pienelle rukoukselle oli tarvetta, sillä viime viikko ei vannomisesta huolimatta mennyt ihan niin putkeen, kuin olin ajatellut. Mahtoiko hiljainen pyyntöni auttaa? Vaaka näytti 96,4 kiloa, mikä ei siis ole ollenkaan huonosti. Ihan kaikkia edellisviikon toilailuja ei siis vielä pois saatu, mutta hyvä näinkin.

Viime viikollaKIN herkuttelin taas useampana päivänä ja eilen illallakin upposi kevyesti kokonainen litra jäätelöä parempiin suihin. Mikä siinä on, että minun pitää aina syödä? Kun olen iloinen, syön. Kun olen surullinen, syön. Kun minulla on tylsää tai haluan juhlia jotain, syön. Minulla on syömisongelma.

Onneksi kuitenkin olen saanut jonkinlaisen liikuntainnostuksen, vaikka lenkillä tuleekin käytyä vain sen kerran-kaksi viikossa. On se kuitenkin parempi kuin ei mitään, eikös? Eilen aamulla päätin hetken mielijohteesta myös tehdä kakkosen telkkarijumpan, jossa oli vuorossa vyötäröjumppa. Ai helvetti, mikä virhe! Ensinnäkin tunsin oloni koko jumpan ajan valaaksi, joka hyppii keskellä olohuonetta. Hiki virtasi ja minä kirosin ja pärräsin. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että minun olisi kannattanut aloittaa vähän jostain helpommasta... Tänä aamuna sellaisetkin lihakset, joiden olemassaolosta olen kuullut vain huhuja, ovat kipeänä. Ilmeisesti myös alavatsan lihaksia pystyy treenaamaan. No joo, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: jumpan jälkeen olo oli mitä mahtavin, minä haastoin itseni ja selvisin ihan hyvin. Sainpa lisäksi päähäni pyytää isoveljeltä muutaman jumppadvd:n tulevia kotijumppasessioita varten. Vaihtelu virkistää, ja minun vuosia vanha lihaskuntorutiinini alkaa olla aika loppuunkäytetty (ja liian harvoin toteutettu...).

Hienoa huomata, että blogia käy lukemassa joku muukin, kuin siskoni puoliväkisin. Kiitos kaikille kommentoijille, jotka olette jaksaneet valaa minuun uskoa silloinkin, kun on tuntunut, että koko homma kaatuu niskaan ja ettei ole mitään syytä jatkaa. Toivon teille kaikille rutkasti sitkeyttä omiin haasteisiinne. Nyt on aika näyttää maailmalle, mistä meidät on tehty! Minä aloitan viikon taas täynnä taistelutahtoa, toivottavasti tekin. :)