Niinhän se menee, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Suurin ihmetyksen aihe tällä hetkellä on se, että painoni on alkanut laskea jälleen. Ja vieläpä kivuttomasti.

Loppuvuodesta pidin taukoa kaloreiden laskemisesta ja paino pääsi joulun ja uuden vuoden jälkeen nousemaan sinne 94-95 kiloon. Kovin aktiivisesti en edes uskaltanut vaa'alla käydä. Viime viikolla taas aloinkin merkitä kaloreita ylös ja yritin aloitella liikuntaa. Paino putosi ihan muutamassa päivässä uusiin pohjalukemiin! Eilen aamulla vaaka siis näytti 92,4 kiloa. Uskomatonta.

Olen kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että saan päivän kuidut täyteen. Olen myös mainoksen uhri: olen syönyt päivittäin activiaa. Mutta ei niitä kevytversioita, hyhhyh. Liekö näillä tekijöillä vaikutusta siihen, että vatsa on toiminut paremmin eikä olo tunnu ollenkaan niin turvonneelta.

Eilen olin juhlistamassa syntymäpäivääni. Neljännesvuosisata pian mittarissa. Vähempikin syy riittää irroitteluun ulkona. Enkä tarkoita nyt lumihankea takapihalla, vaan paikallista kuppilaa. Viikonlopun aikana en syömisiä merkkaa ylös, minulla on lupa herkutella, mutta jälleen on syytä muistaa kohtuus kaikessa.

Ai niin, sitten on vielä ihan pakko kertoa asiasta, joka ilahduttaa suunnattomasti. Äitini osti minulle farkut kirpparilta viidellä eurolla. Mahtava ostos. Kuka olisi uskonut, että mahdun koon 42 farkkuihin?! Ihmeiden aika ei ole siis todellakaan ohi.

Kettu kuittaa.