Kansalaiset

Tässä viimein lupailemani uuden vuoden vuodatus, joka tosin on hieman viivästynyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Päivittelenpä nyt kuitenkin kuulumiseni, vaikka painonpudotuksellisesti ei olekaan paljoa uutta kerrottavaa.

Uuden vuoden aloitan sinkkuna. Kamala sana, vihaan sitä. Sopivampaakaan sanaa tämänhetkiselle parisuhdetilanteelleni ei ole, joten sinkku saakoon kelvata. Päätimme siis mieheni kanssa muuttaa eri osoitteisiin ja laittaa kattilat jakoon. Ensi kuussa minäkin muutan vanhasta yhteisestä kodistamme tytön kanssa uuteen asuntoon. Alkuvuosi on siis ollut tavallaan aika raskas, paljon käytännön asioita hoidettavana, paljon paperisotaa Kelan kanssa. Samaan aikaan kuitenkin varmuus siitä, että tämä on oikea ratkaisu, on kasvanut.

Aion viimein laittaa elämäni sellaiselle tolalle, että voin olla siihen täysin tyytyväinen. Liian kauan olen ajatellut muita oman onnellisuuteni kustannuksella. Viimein olen löytänyt voimia uuden elämän aloittamiseen. Viimeisen vuoden aikana olen ollut hukassa itseni kanssa: tyytymätön itseeni, elämääni, parisuhteeseeni, you name it.

Odotan tulevalta vuodelta paljon. Päätin, että tämän vuoden aikana laihdun vielä kymmenisen kiloa ja aloitan myös säännöllisen liikunnan. (Aikaisemmat päätökset yhdeksänkympin alittamisesta siis joutavat romukoppaan, taas vaihteeksi.) Tahdon kiinteämmän vartalon ja aktiivisemman otteen elämään. Tämän vuoden aikana aion myös vihdoinkin valmistua. Odotukset ovat siis korkealla ja punon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen itse vastuussa elämästäni ja määrään sen suunnasta. Minä itse voin tehdä muutoksen elämässäni. Matka oman itseni löytämiseen on alkanut.