Allekirjoittanut sortui tänä vuonna hakemaan seiskan järjestämään Miss XL-kisaan ja sai kevättalvella kutsun osakilpailuun. Olisin ehtinyt hakea mukaan myös viime vuonna, mutta totesin silloiselle miesystävälleni, että "haen sitten ensi vuonna, jos onnistun laihtumaan". Ja niin kaksikymmentä kiloa kevyempänä olin mukana viime viikolla Baltic Princessillä järjestetyssä osakisassa. Toivottavasti ah, niin huolella varjeltu anonymiteettini ei liikaa kärsi. :D Paras nainen voitti, eli finaalipaikkaa ei tälle muhkealle neitokaiselle irronnut. Kokemus oli kuitenkin huikea, voin suositella lämpimästi kaikille!

Lähdin mukaan lähinnä itsetunnonkohottamismielessä. Yökerhossa satapäisen yleisön edessä uimapuvussa keikisteleminen, jos mikä on shokkiterapiaa. Ja kummasti vientiä piisasi, vaikka aikaisemmin illasta strategiset mitat oli kuulutettu koko yleisön tietoisuuteen. Ei se ole siitä koosta kiinni, jos itse viihdyt omassa nahassasi. Reissun jälkeen on askel ollut kevyt ja tunnen hehkuvani. Minä pidän itsestäni. (Mutta silti tahdon kiinteytyä... Ah, mikä ristiriita.)

Kisoja odotellessa ensin päätin katsoa tarkkaan, mitä syön ja kiinteyttää vartaloa. Teoriassa hyvä ajatus, mutta käytännössä valmistautuminen oli suklaanmussuttamista hyvällä omallatunnolla. "Minä treenaan tässä missikisoihin!" Nyt kuitenkin paluu arkeen on tosiasia ja kaloreiden laskeminen on taas alkanut. Muutama onnistunut päivä takana ja mieli on korkealla. Paino pyörii edelleen hyvin samoissa lukemissa kuin kevättalvella, joten tästä on JÄLLEEN KERRAN hyvä jatkaa.

Kiintopisteenä ja puhtia laihdutukselleni haen tällä kertaa tyttäreni isän siskon häistä, joihin minut on pyydetty laulamaan. Entisen miesystäväni sukulaiset saavat luvan pudottaa leukansa lattiaan, kun tämä smoking hot mama astelee juhlimaan. Tahto "näyttää persettä" on kova. Tänään tein aivan mahtavan löydön kirpputorilta, löysin juhlamekon häihin vain seitsemällä eurolla! Mekko on mielestäni aivan täydellinen, istuu jo nyt, mutta muutaman kilon tiputtaminen ei haitanne yhtään, päinvastoin. Tavoitteena siis alittaa viimein se 90 kiloa heinäkuuhun mennessä.

Blogiparkani on jäänyt liian vähälle huomiolle viime aikoina, kun mitään uutta kerrottavaa (ainakaan laihduttamisen puolesta) ei ole ollut, niin raukka on täysin laiminlyöty. Ehkä ahkerampi päivittely toisi lisämotivaatiota laihduttamiseen? Tarkoitus olisi ottaa itseään niskasta kiinni myös elämän muilla saroilla ja saada viimein se aktiivisempi ote elämään.

"Me ei olla mitään takarivin tyttöjä, eikä me olla tultu tänne pyytelemään anteeksi!" Pitäkää mielessä se, te kaikki upeat neitokaiset! :)