Minulla on jääkaapin ovessa kuva Arja Korisevasta. Tai itseasiassa oikeammin Arja Korisevan tukasta. Joskus muutama vuosi taaksepäin etsiskelin pikkusiskoni kanssa kuvia naistenlehdistä. Tarkoituksena oli luoda itselleen eräänlainen unelmakartta siitä, miltä tahtoisi näyttää ja sitä kautta löytää motivaatiota muutokseen. Etsimme hikisesti minun kuvailemiani unelmahiuksia ja kas kummaa, Arja Koriseva on ominut minun unelmatukkani. Into unelmakartan tekemiseen lopahti yhtä nopeasti kuin alkoi, mutta Arjan tukka on säilynyt. Arjan tukka jopa muutti minun mukanani uuteen kotiin.

Sen suuremmin en ole kiinnittänyt kuvassa huomiota muuhun, kuin tuohon upeaan tukkaan. Eräänä päivänä satuin kuitenkin huomaamaan, että kuvassa oli myös sitaatti: "En ole koskaan ollut tirisijä tai tärisijä. Olen aina tarttunut toimeen." Arjahan puhuu fiksuja.

Viime viikko oli taas hankala. Monen lupaavasti alkaneen päivän pilasi oma laiskuus. Tähän väliin olisi hyvä selitellä siitä, kuinka pitkä viikonloppu kotona kipeän lapsen kanssa on pitkäveteistä, eikä pääse edes ulos touhuilemaan ja ja ja. Kaikenlisäksi tuollaiset arkipyhät ovat mielestäni niin spesiaaleja tilaisuuksia, että ne vaativat hyvää ruokaa! Kaikki tilaisuudet tuntuvat mielestäni vaativan hyvää ruokaa.

Vaaka näyttää edelleen karuja lukemia. Eilen illalla sain oikein kunnon shokkihoitoa, kun päätin kurkata iltapainoni... Tasan satanen. AUTS! Se sattui. Tämän takia en käy vaa'assa iltaisin. *wirn*

Tänä aamuna minä päätin lakata tirisemästä.