Uusi viikko on saatu polkaistua käyntiin. Positiivista siinä on se, että kalorit on merkattu ja olen päättänyt viimein saada sen kauan kaipaamani aktiivisemman otteen elämästäni. Aktiivisempi ote tarkoittaa suomennettuna esimerkiksi sitä, että jaksan tehdä asioita tytön kanssa. Jo se, että hoitomatkalla olen ottanut tavaksi poiketa tytön kanssa leikkimässä puistossa, tuntuu suurelta voitolta.

Eilen kävimme kaupassa perheen kesken kävellen (milläs muullakaan, toisaalta...). Laitoin sitten tytön kävelemään koko matkan kotiin, ja hienostihan hän jaksoi! Neidin päivärytmi on päässyt inhottavasti venähtämään niin, että uni tulee illalla vasta kymmenen kieppeillä. Se on ihan liian myöhään. Tarkoituksena eilenkin oli väsyttää tyttöä niin, että nukahtaisi helpommin. Noh, tyttö nukahti puoli kymmeneltä, mutta valitti jalkasärkyä. Oops.

Sitten negatiivisiin uutisiin... Kalorit on merkattu hienosti ja on puuhailtu ja päläpälä, mutta eilen illalla. Kauppareissulta tarttui mukaan rakkaiden ystävieni Benin ja Jerryn ihanainen Cookie Dough -purkki. Olin päättänyt näyttää, että osaan syödä jäätelöä vähän kerrallaan, sivistyneesti. Ensin meinasin jättää sen vallan avaamatta. Sitten minulle iski lohtusyömisolo. Ben ja Jerry sekä pelastivat että turmelivat hienosti sujuneen päiväni lusikallinen kerrallaan. En anna sen masentaa. Harmittaahan se niin maan perkeleesti, että viikko piti aloittaa moisella repsahduksella, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan.

En ole uskaltautunut vaakaankaan koko alkuviikkona. Ehkä sitten huomenaamulla?

Tänään on tarkoituksena mennä tytön kanssa uimaan. Eihän tästä tytön kanssa puuhailemisesta ja liikkumisesta samanlaista hyötyä saa kuin hikiliikunnasta, mutta senkin harrastaminen jo itää ajatuksena mielessä. Hyötyä tai ei, on se aina parempi puuhailla ulkosalla ja tehdä JOTAIN, kun vertaa "vanhaan elämäntyyliin". Huomenna minä jumppaan. Se on päätetty ny.