Taas, kaikesta vannottamisesta ja ylevistä ajatuksista huolimatta olen palannut takaisin vanhoihin uomiini. Syön ihan mitä sattuu tekemään mieli, niin paljon kuin tekee mieli ja silloin kun tekee mieli.

En edes kehtaa kertoa vaa'an lukemia! Sen verran on paino päässyt kipuamaan ylöspäin, että korkea aika on ottaa niskasta kiinni ja pysäyttää käyrän kasvu tähän paikkaan. Muuten saan heittää hyvästit suunnitelmalleni näyttää tyrmäävältä heinäkuussa olevissa häissä. Tai no, tyrmääväthän ne virtahevotkin. Itse olin ajatellut enemmän kissamaisen tyrmäävää lookkia.

Minä olen äärimmäisen hyvä syömään sanojani. Minun ei kannata luvata yhtään mitään, sillä en osaa pitää lupauksiani. Ainakaan itselleni siis. Itseään on niin helvetin helppoa huijata.

Olen viime viikkoina yrittänyt uskotella itselleni, että kertyneet kilot ovat vain turvotusta ja lähtevät nopeasti, kun palaa "normaaliin" ruokailurytmiin ja terveelliseen ruokaan. Who am I kidding? Läskiä se on. Ja pirun vaikea tiputtaa, kun motivaatio on nolla.

Tässä tätä vuodatusta. TAAS. Olen lykännyt bloginkin päivittämistä, sillä ajattelin, että kirjoitan sitten, kun on jotain positiivista kerrottavaa. No mutta kun sitä ei tunnu koskaan olevan. Ei uutta länsirintamalla. Kettu kuittaa.