Eilen illalla sain sitten taas inspiraation tehdä vatsa-selkälihasjumpan. Tytön isä oli käymässä, joten ylipuhuin hänet jumppaamaan minun kanssani. Ette kuulkaa usko, millaista mielihyvää sain tuosta sessiosta! Ja nyt ihan selvyydeksi, mielihyvä oli puhtaasti henkistä.

Mielihyvän lähde oli se, että tytön isä on aina ollut meillä se mister sport. Taustana siis kerrottakoon, että parikymmentä vuotta salibandya aktiivisesti takana ja sitä rataa. Näköjään kuitenkin pari väliin jäänyttä kautta on saanut kunnon rapistumaan totaalisesti, sillä niin vain kävi, että mister sport hyytyi totaalisesti kesken vatsalihasten teon ja pyllerö painoi loppuun asti. Tietysti mukana oli hieman näyttämisenhalua, että katopas, en ihan niin paska kunnoltani olekaan, kuin mitä luulet.

Egoani hiveli, kun mister sport nosti hattua ja totesi olevan positiivisesti yllättynyt lihaskunnostani. Eikä se nyt ihme olekaan, jos lihaskunto on päässyt nousemaan. Kalorilaskuri on kiva ja pitää kirjaa. Eilen oli 23. kerta tänä vuonna, kun harjoitin lihaskuntoa. Mainittakoon vielä, että nuo kerrat mahtuvat viimeisten parin-kolmen kuukauden sisään.

Parin kuukauden hidas pudotus taisi tehdä hyvää. Nyt sitä sitten tippuu -ja ryminällä!