Viime viikolla arvoisa entinen puolustusvoimain komentaja avautui naistenlehdessä suhteestaan naisiin ja lyttäsi lihavat naiset. Iltapäivälehdet repivät tästä taas muutaman otsikon ja asia unohtui seuraavien otsikoiden ilmaantuessa. Minulla nousi niskakarvat pystyyn -kuten varmaan monella muullakin isolla naisella. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta silti tahdoin omat kommenttini asiaan liittyen raapustaa.

Minua ei niinkään häirinnyt se, että tämän kypsään ikään ehtineen herrasmiehen mielestä läski ei kuulu naisellisuuteen ja että jos naisella on iso pylly, ei mekko laskeudu nätisti. "Lihavuus ilman pätevää syytä kielii itsekurin puutteesta". Makuja on monia, sanoi koira kun persettään nuoli. Omaan silmääni kurvikas nainen on niiiiiin paljon seksikkäämpi kuin luiseva kanssasisarensa.

Enemmän minua kuitenkin häiritsivät julkkisnaisten vastaukset. BB-Minna laukoi viisauksia: "En ymmärrä miksi naiset eivät tee itselleen mitään. Ylipainoisena on raskasta, kun ei jaksa mitään. Kyllä naisen velvollisuus on pitää itsestään huolta" ja sitten jutun loppuun diibadaabaa siitä, kuinka ketään ei saisi tuomita pelkän ulkonäön perusteella.

Mutta niinhän me kaikki teemme, arvostelemme kanssaihmisiämme ulkonäön perusteella. Olen huomannut, että ihmiset tuntuvat ajattelevan, että vain koska olen lihava, on heillä oikeus - tai jopa kansalaisvelvollisuus huomauttaa asiasta minulle. Jospa minä raukka en olekaan sitä vielä sisäistänyt. En tiedä ulottuuko tämä ulkonäön arvostelu lihavuuden rajojen ulkopuolelle, vai koetaanko naisen ulkonäkö asiaksi, jota saa ja pitää arvostella. Mieluiten ääneen. Töissäkin.

Myönnän, että kärsin itsekurin puutteesta. Mutta en voi sietää, että lihavuuteni myötä automaattisesti oletetaan, etten pidä itsestäni huolta. For the record: minulla on parempi kunto kuin astetta hoikemmalla siskollani. Eikö läski voi olla liikunnallinen?