Vielä viikko töitä! Sen jälkeen tiedossa on elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Ihan uskomattoman ihanaa. Pientä maistelua lomasta olen ottanut jo mökkeilyn muodossa viikonloppuisin.

Juhannus mökillä sujui varsin mukavasti. En tiedä olenko tullut vanhaksi, mutta juhannuksena ajatus mistään bileistä ei jaksanut kiinnostaa. Tiedossa olisi ollut useammatkin pippalot, joihin kutsu kävi, mutta minä jäin tyttäreni kanssa mökille. Lenkkeilin, uin ja saunoin. Ja valitsin saunan jälkeen pillimehun siiderin sijaan. Kulutin mökkien vieressä kulkevaa pururataa ahkerasti ja vielä joogasin viikonlopun aikana. Pienimuotoinen hengähdystauko kaikesta teki terää. Samalla linjalla jatkoin tänä viikonloppuna. Taidan todellakin olla loman tarpeessa.

Vaikka edessä onkin loma, niin liikuntarutiinistani en aio lomailla eikä syömistä saa päästää riistäytymään käsistä. Viime aikoina kaloreiden merkkaaminen on jäänyt, mutta mielestäni olen silti nauttinut kaikkea kohtuudella.

Kiitos vielä kuvapostauksen kommenteista, ne lämmittivät todella paljon. (vuodatus tosin vaan on hukannut -ainakin tällä hetkellä- kaikki kuvani postauksista.) Täytyy silti muistaa, että minulla on vielä pitkä tie tavoitteeseeni. Kilollisia muutoksia tosiaan ei ole tapahtunut kuin se surkeat kaksi tai kolme kiloa. Ehkä ihan heti ei uskoisi, että kuvissa poseeraa liki 110 kiloinen keijukainen, joka painoindeksin mukaan on vaikeasti lihava? Olen yrittänyt opetella tuijottamaan peiliin vaa'an numeroiden sijasta. Kenties se tekisi meistä monelle hyvää?