Juhannus on ohi ja huomenna taas pitäisi raahautua takaisin töihin. Yöunet ovat jääneet vähiin koko viikonloppuna, se siis rentouttavasta pidennetystä viikonlopusta.

Syömiset sujuivat kai ihan kivasti, en tiedä tarkkaan, sillä en ole torstain jälkeen merkinnyt ylös mitään. Tänään sitten taas. Torstaina mätin suustani alas kokonaisen suklaalevyn ja pussin juustonaksuja... Se nyt lienee suurin lipsahdus koko projektini aikana. Vaa'assa kävin hieman vakoilemassa tilanteen kehittymistä, eikä se kovin huonoa lupaillut. Katsotaan sitten huomenna uudestaan virallisessa punnituksessa.

Tällainen juhliminen ei ole minulle kovinkaan terveellistä. Fyysiseltä krapulalta vältyttiin, sillä kovin humalaan en edes itseäni juonut. Henkinen krapula on ollut sitäkin pahempi. Tiedä sitten tarkemmin mistä moinen johtuu, sillä hauskaa oli ja juhlin sivistyneesti. Päätä en ole saanut silti hiljenemään... Kotiin ajellessa radiosta soi TikTakin samantekevää ja kolahti taas niin kympillä.

"Tänään taas vähän hankalampaa
olla tässä ja nähdä sut.
Se tyttö sun tukkaa kampaa.
Se on nätti ja meikannut.
Kun sä katsahdat minuun,
mä lasken silmät kämmeniin.
Ei, mä en anele, en kinuu.
Sä lähdit pois, siis olkoon niin!

Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
mitä mä teen?

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää."

Katsellaan huomenna uudestaan, kunnon yöunien jälkeen paistaa päivä taas eri tavalla.