Olen huomannut, että aina laihduttaessani minulla on muutama sudenkuoppa, joita tulisi pyrkiä välttämään, jotta haluttuun tavoitteeseen päästäisiin. Yksi niistä on vanhempien luona vierailu. Joka kerta, kun kotikotiin pääsen, syön aivan ensiksi jääkaapin tyhjäksi ja etsin kaikki mahdolliset herkut. Kotoa löytyy aina _jotakin_ hyvää, joten etsintä ei ole edes kovin haastavaa. Tänä aamuna vaaka taas näytti plussaa, sillä viikonlopun vietin vanhempieni luona mökillä.

Toinen, mikä varmasti romuttaa monen viikon kovan työn, on se, ettei merkitse syömisiään ylös. Mökillä ei ole netistä tietoakaan, joten ruokien merkkaaminen jäi. Minä en ole vielä niin edistyksellinen, että surffailisin kännykällä.

Toisaalta "vapaa" viikonloppu syömisen jatkuvasta kyttäämisestä helpotti ja antoi taas lisää voimia, että jaksan uudella tarmolla syödä terveellisesti. Liikunnan määrä lisääntynee viimeistään ensi viikolla, sillä kesätöiden loppu häämöttää. Viimeistä viikkoa viedään -eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Siirryin viime viikolla punnitsemaan itseni joka aamu, jotta yhden päivän yksittäiset heittelyt eivät vaikuta niin radikaalisti. Laskuri on fiksu, ja laskee viikon keskipainon. Viime viikon keskipainoni oli 99,2 kiloa. Alimmillaan viime viikolla vaaka näytti 98,8. Huimaa. Tänä aamuna 100,8 kiloa levähti näytölle. Vielä kun osaisin päättää, laitanko tänne taulukkoon viikon keskipainon vai maanantaiaamun painon... Kallistun viikon keskipainon kannalle.

Toivottavasti pieni kuntokuuri ja ruokien tarkkaakin tarkempi merkkaaminen auttaa saamaan minut takaisin oikeille raiteille. Elän toivossa, että tuo muutaman kilon lisäys on turvotusta viikonlopun jäljiltä ja putoaa nopeasti.

Sudenkuoppia ei voi kokonaan välttää, mutta eiköhän matkan varrella niitä opi kiertämään.