Ruoka on uunissa ja pakolliset kotityöt tehty, joten pieni hetki liikenee aikaa vuodattaa. Painonhallinta on viime viikkoina tuntunut jäävän taka-alalle. Toki olen pääsääntöisesti merkannut syömiseni ylös, mutta usein iltaisin on tullut syötyä jotain ekstraa, joka on sopivasti jäänyt kirjaamatta. Muutama päivä viikonloppuna meni ilman laskuria, syy on taaskin mökkeilyssä. Myös tunnesyöpöttelyyn olen sortunut viime viikkojen aikana useamman kerran. Kyllä itsensä huijaaminen on helppoa.

Hyvä uutinen on se, että viime maanantain lukemista ollaan tultu alas. Jäi hieman tuo joka aamuinen punnitseminenkin vähiin, viime viikolla tuli renguttua myöhään yöhön ja aamuisin oli täysi työ raahautua aamulla liikkeelle. Perjantaina tosiaan jäi toimistoelämä taa, ainakin tältä erää. Nyt on aika keskittyä taas opiskeluun, jospa pian olisi aika valmistua. 

Sitten itse asiaan: vaa'an lukemiin. Tänä aamuna vaaka näytti 99,4 kiloa, viikon keskipainoa minulla ei ole lukijoille tällä kerralla siis tarjota. Nyt kotiin jäädessä täytyy alkaa kiinnittää yhä paremmin huomiota siihen, mitä suuhuni pistän ja lisätä liikuntaa, sillä en tahdo, että huomaamatta paino alkaa kivuta takaisin huikeisiin lukemiin.

Ensimmäiseen tavoitteeseen -siis kaksinumeroiseen lukuun vaa'assa- pääseminen on tuntunut tuottavan suvantovaiheen, jossa olen sortunut alitajuisesti ajattelemaan laihduttamisen olevan ohi, vaikka toki ymmärrän, ettei urakka ole vielä kokonaan tehty. Minun pitää virallisesti asettaa itselleni uusi tavoite, jota kohti taas ponnistella. Seuraava etappi on -10 kiloa, ja eri kymmenys painossa. No niin, nyt se on virallistettu.

Vielä, ettei tavoite jäisi epämääräiseksi sanahelinäksi lisätään aikataulu, jossa siihen tulee päästä. Marraskuussa on tiedossa isän 60-vuotisjuhlat, siihen mennessä tulen olemaan tuon kymmenen kiloa kevyempi.

Taistelu jatkukoon.