Mistä alkaisin? Tuntuu, ettei mitään uutta kerrottavaa ole. Viime viikko meni taas syödessä ja kirjaamisen unohtamisessa. Eilen aamulla vaakakin näytti 96,6. Laihdutusprojektini edistyy yhtä hienosti kuin kaikki muutkin asiat elämässäni: tunnen olevani laiska, tyhmä ja saamaton.

Tappiomieliala alkoi jo täyttää mielen, kun päätin heittää tavoitteeni yhdeksänkympin alittamisesta marraskuun loppuun mennessä romukoppaan. Sitten lukaisin edellisen kirjoitukseni, joka sai minut hyvälle tuulelle. Se yhdeksänkymppiä tullaan alittamaan, mutta ei näin tiukalla aikataululla. Tietysti yhdeksänkymppiä olisi ollut mahdollista alittaa jo aikapäiviä sitten, jos en olisi tällainen huithapeli. Myöhäistä itkeä, kun paskat on housussa, eli katse eteenpäin.

Liikunta on jäänyt viime viikkoina oikeastaan kokonaan, jospa pieni ulkoilu saisi minut taas oikealle polulle syömistenkin suhteen. Tämä jojoileminen alkaa olla jo naurettavaa. Vika on korvien välissä, mutta mistä löytyy apu? Olen törmännyt TAAS ylitsepääsemättömään esteeseen, pitänee yrittää kiertää se. Pösilö vaikenee. Mutta vain hetkeksi.