Tänään koin ahaa-elämyksen vanhoja kuvia selatessani. Siirtelin kuvia muistitikulta koneelleni ja niitä järjestellessäni todella huomasin jonkinlaisen muutoksen tapahtuneen. En ole kokenut laihtumiseni näkyvän paljoakaan, mutta totuus valkeni minulle tänään. Kyllä se jossain näkyy! Ainakin vähän. :)

Ensireaktio kuviin itsestäni paksumpana oli itseinho, sitä seurasi sääli ja lopuksi vahva tunne siitä, että "ei koskaan enää". Olen koko ikäni pyrkinyt välttämään kokovartalokuvia, mutta onneksi niitäkin on minusta joku salaa napsinut. Sellainen jääkaapin ovessa saattaisi olla aika tehokas hetkellä, jolloin tekee mieli syödä kaapit tyhjiksi.

Tässä siis hieman lukijallekin havaintomateriaalia:

Tämä kuva saa toimia "ennen"-kuvana, kuva on otettu viime jouluna.

Tässä vielä toinen tytön 1-vuotissyntymäpäiviltä. Kaikessa kamaluudessaan.

 

Tässä mennään nyt. Tämä ei ole "jälkeen"-kuva, sillä matkaa on vielä rutkasti edessä.

Tänään aamulla vaaka näytti 94,2 kiloa, kokonaispudotus lähentelee jo kahtakymmentä kiloa! Tosin, kävin tänään vanhempieni luona kylässä mässyttämässä. (Se kyllä loppui hyvin äkkiä kuvien näkemisen jälkeen!) Huomisaamuksi siis odotettavissa ylensyömisen aiheuttamaa turvotusta.

Tämän neidin syyslomat on nyt vietetty. Vaikka koulun penkille palaaminen aiheuttaa lieviä ahdistuksen tunteita, on se osaltaan hyväkin asia. Kenties päivittäinen kouluun raahautuminen antaa hieman "ryhtiä" päiväjärjestykseen ja pontta opinnäytteen aloittamiseen, ainakin hyötyliikunnan määrä lisääntyy.

Kuvista sain ainakin itselleni uutta intoa jatkaa muutostani kohti hoikempaa minää. Nyt vetäydyn kauneusunilleni, jotta jaksan hyvällä mielellä ja energiaa puhkuen ottaa uuden viikon ja uudet haasteet vastaan. Unia. :)