Eilen olin lähellä repsahtaa, sillä ostin riisisuklaakeksejä. Päätin tietysti jalosti, että syön niitä kaksi kappaletta kahvin kanssa... Mieleni teki ahtaa kaikki kerralla ääntä kohti, mutta. Söin kaksi. Vein paketin piiloon kaappiin kummittelemaan. Syömiset ovat siis menneet putkeen, mutta päätin, että nyt pitää saada laihtumiseen vauhditusta ja itselle puhtia liikunnasta.

Olikos se Kekkonen vai kuka näistä meidän suurmiehistä, kun joskus oli mennyt tokaisemaan, että "kaikki syyt, jotka estävät liikkumasta, ovat tekosyitä". Kekkosen filosofian mukaisesti raahauduin tänään sauvakävelylle. Lenkkivaatteita vaihtaessani ulkona satoi räntää, mutta minä päätin, että nyt on mentävä. Onnekseni (?!) räntä vaihtui tihkusateeseen ulostautuessani.

Siirtelin koneelta soittimeen musiikkiakin vartavasten lenkkeilyä varten, summamutikassa pläiskin menemään. Kannattaa ensi kerralla ehkä kiinnittää hieman enemmän huomiota siihen, että tulee valittua sellaista iloista, menevää ja lenkkeilemään innostavaa musiikkia. Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että soitin oli täynnä yllättävää herkistelymusiikkia. Onneksi satoi.

Eipä ne Kekkosen viisaat sanat minua oikeasti eniten motivoineet, minulla oli oma lehmä ojassa. Koko aamun olin palellut kotona, ja päätin, että saan mennä kuumaan suihkuun lämmittelemään vasta, kun lenkillä on käyty. Lisäksi ajattelin huomenna viettää iltaa paikallisessa kuppilassa karaoken merkeissä, niin voin sitten kumota muutaman drinkin edes jokseenkin paremmalla omallatunnolla. Meninpä eilen lukemaan vielä pikkupaksun kirjoituksia, jotka innostivat minuakin liikkumaan. Niin, että terveiset vaan sinne ja kiitos!

Kotiutuessa lenkkarit ja tukka olivat märkänä, mutta olo oli mitä mainioin, posket punoittivat ja mieli oli virkeä. Nyt kuumaan suihkuun ja ruumiille ravintoa, niin nainen on kuin uudestisyntynyt!