Viimeisestä postauksestani onkin vierähtänyt taas aikaa. Loppukesään on mahtunut hetkellisiä ryhdistäytymisiä ja sitäkin antaumuksellisempia retkahtamisia. Nousujohdetta en ole saanut pysähtymään, korkeintaan hidastumaan hetkeksi.

Siksipä ei olekaan ihme, että hyppäsin mukaan maanantaina startanneeseen Go Fat Go -haasteeseen. Kun laihisteluystäväni laittoi minulle ensimmäistä kertaa linkin fitfarmin sivuille, jossa gfg:stä kerrottiin, tyrmäsin idean samantien. Ehkä täystyrmäys johtui osaksi siitä, että Jutta Gustafsbergin naama koreili etusivulla. Neljän tähden illallisessa Jutan ruokavaliosta saamani kuva ei ollut kovinkaan, hmm... maittava. Ensin alkuun ajatus strukturoidusta ruokavaliosta ja treeniohjelmasta tuntui vastenmieliseltä ja kamalalta, mutta koska itsekuria syömisen hillintään tai liikunnan lisäämiseen ei omasta takaa löytynyt, rekisteröidyin mukaan. Kolmen viikon puristus, sen nyt seisoo vaikka päällään? 

Tämän viikon ajan olen noudattanut gfg-ruokavaliota ja olen äimistynyt! Vähän kaloreita, paljon proteiineja. Koskaan aikaisemmin kalorilaskurin piirakat ja pallukat eivät ole näyttäneet näin hyviltä. Jos ei siis oteta huomioon sitä, että ruokavaliostani noin puolet koostuu proteiineista. Ruokavalio on koottu nerokkaasti, saan suositusten mukaisen määrän kuituja ja kasviksia, eikä n. 1200 kalorin päiväsaannilla tarvitse nähdä nälkää (hassua sinänsä).

Lisäksi haasteeseen kuuluu liikunta. Tunnin aerobisten aamulenkkien lisäksi lihaskuntoa harjoitetaan joko kuntosalilla tai kotitreeneillä. Ja koska minulla on asennevamma kuntosaleja kohtaan (lue, ei riittävästi rohkeutta mennä yksin kuupoilemaan ja kokeilemaan), niin olen alkanut kotitreenit. Kaikille skeptikoille kerrottakoon, että kotitreeni on todella tehokasta! Jos ja kun sen tehokkuutta voidaan mitata sillä, kuinka kipeänä lihakset ovat ja kuinka vaikeaa on nostaa käsiä. Aamulenkit eivät ole välttämättömyys, lenkkeillä voi myös muuna ajankohtana. Mutta koska olen päättänyt vetää kympillä, soi herätyskelloni tänään ennen puoli viittä. Oikeastaan aamulenkin motivaattorina toimi ajatus siitä, että illan saisi pyhittää oleilemiselle, eikä tarvitsisi murehtia liikkumisesta. Sama kai se mikä eteenpäin puskee.

Kerron lisää kuulumisia haasteen edetessä. Mai kuittaa.